Teollisten mineraalikuitujen pitoisuutta sisäilmassa tutkitaan kahden viikon pölykertymästä geeliteippimenetelmällä. Asumisterveysasetus 545/2015 määrittelee toimenpiderajan yli 20 µm pituisten kuitujen pitoisuudelle, mutta asetuksessa ei ole mainintaa näytteenottomenetelmästä. Geeliteippinäytteen voi ottaa useammalla eri menetelmällä, joista tässä kirjoituksessa käydään läpi kolme:

  • Näytteenotto suoraan tasopinnalta
  • Näytteenotto petrimaljalle
  • Näytteenotto metalliselle keräysalustalle

Kaikilla edellä mainituilla menetelmillä on omat hyvät ja huonot puolensa. Suurimmat menetelmiin liittyvät ongelmat ovat pölyn laskeutumista häiritsevät tekijät sekä näytteen kontaminoituminen. Pölyn laskeutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi  erilaiset ilmavirtaukset sekä näytteenottovälineistön staattiset varaukset. Toki näytteenoton onnistumiseen vaikuttaa olennaisesti myös näytteenottopisteen valinta, mutta niistä kirjoitan tarkemmin tuonnempana.

Käyn seuraavaksi läpi pääpiirteittäin jokaisen näistä menetelmistä sekä oman näkemykseni niiden hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Lisäksi kerron menetelmistä oman suosikkini.

Näytteenotto suoraan tasopinnalta

VTT:n julkaisussa vuonna 20061 esiteltiin näytteenottomenetelmä, jossa näytteenotto tapahtuu suoraan tasopinnalta.

  1. Tasopinnalta puhdistetaan esimerkiksi 20 cm x 20 cm kokoinen alue
  2. Pölyn annetaan vapaasti laskeutua tasopinnalle kahden viikon ajan
  3. Geeliteippi painetaan aiemmin merkatulle alueelle, kahden viikon pölykertymän päälle
  4. Geeliteippi irrotetaan tasopinnalta ja teipataan reunoista petrimaljan pohjaan geelipuoli ylöspäin
  5. Petrimalja suljetaan ja toimitetaan laboratorioon tutkittavaksi

 

Menetelmän plussat ja miinukset:

+ ei huolta staattisen varauksen vaikutuksista

– suuri kontaminaatioriski

– alusta ei ole lähtökohtaisesti puhdas

– kerääntynyt pöly voi olla altis ilmavirroille

Tässä menetelmässä ei ole huolta staattisen varauksen vaikutuksesta pölyn laskeutumiseen, kunhan näytteenottopaikka on valittu huolella (ei liian lähellä sähkölaitteita). Ongelmaksi kuitenkin nousee näytteenkäsittelyn suuri määrä. Näytteenoton jälkeen teippi joudutaan kiinnittämään reunoistaan petrimaljaan ja edelleen poistamaan kiinnitys laboratoriotyöntekijän toimesta. Näytteen käpälöintiä tulee tässä menetelmässä aivan liian paljon, jonka vuoksi kontaminaatioriski nousee merkittävästi. Lisäksi näytteenottajan tulee kiinnittää huomiota näytteenottopisteen huolelliseen puhdistamiseen, jottei pinnalle jää kuitujäämiä aikaisemmasta pölystä. On myös mahdollista, että jo kerääntynyt pölynäyte häiriintyy tilan käytöstä johtuvista ilman liikkeistä.

 

geeliteippinäyte tasopinnalta
Geeliteippi teipataan petrimaljan pohjaan geelipuoli ylöspäin

Näytteenotto petrimaljalle

Jossakin vaiheessa Työterveyslaitos muutti suosittelemaansa näytteenottomenetelmää siten, että geeliteippi painetaan suoraan pölylaskeumaan, joka on kerätty petrimaljalle.

  1. Tasopinnalle asetetaan kanneton petrimalja
  2. Pölyn annetaan vapaasti laskeutua petrimaljalle kahden viikon ajan
  3. Geeliteippi painetaan geelipuoli alaspäin petrimaljan pohjaan kahden viikon pölykertymän päälle ja jätetään siihen
  4. Petrimalja suljetaan ja toimitetaan laboratorioon tutkittavaksi

 

Menetelmän plussat ja miinukset:

+ näytteenkäsittelyn minimointi

+ alustaa ei tarvitse erikseen puhdistaa

– petrimalja altis staattiselle varautumiselle

Tämä menetelmä minimoi geeliteipin käsittelyn, jolla on suuri merkitys kontaminaatioriskin vähenemiseen. On kuitenkin ajateltu, että muovinen petrimalja varautuu helposti staattisesti, jonka vaikutuksesta kuidut saattavat kerääntyä maljan reunojen tuntumaan. Tästä ei kuitenkaan tietääkseni ole tutkittua tietoa, vaan teoria perustuu olettamukseen. On myös epäselvää, miten petrimaljan reunukset vaikuttavat ilmanvirtoihin ja pölyn laskeutumiseen. Toisaalta reunukset saattavat estää myöhempiä ilmavirtoja vaikuttamasta jo laskeutuneeseen pölykertymään.

 

Kuitumittausten näytteenottovälineet
Geeliteippi ja petrimalja

Näytteenotto metalliselle keräysalustalle

Tämän tyyliseen näytteenottomenetelmään viittasi esimerkiksi Oskari Talvitie kuitututkimuksia käsittelevässä opinnäytetyössään2.

  1. Tasopinnalle asetetaan metallinen keräysalusta
  2. Pölyn annetaan vapaasti laskeutua keräysalustalle kahden viikon ajan
  3. Geeliteippi painetaan geelipuoli alaspäin keräysalustalle ja jätetään siihen
  4. Keräysalusta laitetaan minigrip -pussiin ja toimitetaan laboratorioon tutkittavaksi

 

Menetelmän plussat ja miinukset:

+ metalliseen keräysalustaan ei muodostu niin helposti staattista varausta

+ näytteenkäsittelyn minimointi

– alusta ei ole lähtökohtaisesti puhdas

– kerääntynyt pöly voi olla altis ilmavirroille

Metalli sähköä johtavana aineena ei varaudu samalla tavalla kuin esimerkiksi muovinen tai lasinen petrimalja, joten staattiset varaukset eivät tässä menetelmässä tuottane ongelmaa. Myös näytteenkäsittely on tässä menetelmässä minimoitu. Tässä menetelmässä näytteenottajan tulee kuitenkin kiinnittää huomiota alustan puhdistamiseen. Ja, kuten ensimmäiseksi mainitussa menetelmässä, myös tässä on mahdollista, että pölynäyte häiriintyy tilan käytöstä johtuvista ilman liikkeistä.

 

Näytteenotto metallialustalle
Näytteenotto metalliselle keräysalustalle

Summa summarum

Jokaisella edellä mainituista menetelmistä on siis omat hyvät ja huonot puolensa. Itse laittaisin menetelmät seuraavanlaiseen parhausjärjestykseen:

  1. Näytteenotto metalliselle keräysalustalle
  2. Näytteenotto petrimaljalle
  3. Näytteenotto suoraan tasopinnoilta

Oman näkemykseni mukaan paras menetelmä on kerätä pölynäyte metalliselle keräysalustalle. Mututuntumani on, että ilmavirroilla ei ole erityisen suurta merkitystä pölykertymään, mikäli näytteenottopaikka on valittu huolellisesti. Suurin vaara näytteenotossa mielestäni on kontaminaatio. Tämän vuoksi suosittelen menetelmiä, joissa näytteen käsittely on pyritty minimoimaan, eli näytteen keräystä metalliselle keräysalustalle tai petrimaljalle.

 

Mikäli sinulla on kysymyksiä näytteenotosta tai teollisista mineraalikuiduista, tai haluat vaikkapa ehdottaa blogiaihetta, niin ole yhteydessä [email protected]

Voit myös lukea erilaisista teollisista mineraalikuiduista Mikronian Pöly ja kuidut -tietopankista.

 

Petri Aho

Geologi (FM, D.G.Fin)

Mikronia Oy:n perustaja

 

Viitteet

  1. Kovanen ym.: Ilmanvaihtolaitteiden hiukkaspäästöt Altistuminen, mittaaminen ja tuotetestaus, VTT tiedotteita 2360, 2006
  2. Talvitie: Teolliset mineraalikuidut : mittausmenetelmät ja palvelunäytetietokanta , opinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu 2019