Asumisterveysasetus (545/2015) määrittelee teollisten mineraalikuitujen toimenpiderajaksi asuin- ja toimistotyyppisissä tiloissa 0,2 kuitua/cm2 kahden viikon aikana pinnoille laskeutuneessa pölyssä. Teollisia mineraalikuituja voidaan tutkia esimerkiksi geeliteippinäytteillä laskeuma- ja historiapölyistä, suodatinnäytteillä sisäilmasta sekä pinnoilta tai pyyhkäisynäytteillä pintapölystä. Kaikissa näissä menetelmissä on omat ongelmansa, mutta tässä kirjoituksessa keskityn lähinnä viime aikoina eniten puhuttaneeseen menetelmään, eli geeliteippimenetelmään kahden viikon laskeumapölystä.

Geeliteippimenetelmä

Menetelmä perustuu alun perin Tanskan Kansanterveyslaitoksen 1990-luvulla tekemiin tutkimuksiin. Käytäntöjä tarkennettiin Suomalaisessa tutkimuksessa 2000-luvulla (Kovanen ym. 2006).

Menetelmässä pölyn annetaan kertyä alustalle kahden viikon ajan, jonka jälkeen pinnan pölykerrostumaan painetaan gelatiinipintainen teippi. Tämän jälkeen teippi tutkitaan valomikroskooppisesti laboratoriossa ja siitä lasketaan yli 20 µm mittaiset teolliset mineraalikuidut. Jakamalla kuitujen määrä teipin pinta-alalla saadaan tulos ilmoitettua muodossa kuitua/cm2.

Teollisia mineraalikuituja geeliteippinäytteessä

Kuva 1. Teollisia mineraalikuituja geeliteippinäytteessä.

Kuitumittausten näytteenottovälineet

Kuva 2. Kuitunäytteiden näytteenottovölineet: geeliteippi sekä petrimalja

Asumisterveysasetus ja ehdotus sen päivitykseen

Nykyisessä Asumisterveysasetuksessa (545/2015) määritellään toimenpiderajaksi 0,2 kuitua/cm2 kahden viikon aikana pinnoille laskeutuneessa pölyssä. Tämä arvo ei ole terveysperusteinen, mutta se saattaa viitata kuitulähteen olemassaoloon. Tätä viitearvoa sekä geeliteippimenetelmän analysoinnin perusteita ollaan Työterveyslaitoksen toimesta (Tuomi ym., 2020) ehdotettu uudistettavaksi uuteen Asumisterveysasetukseen.

Pääpiirteittäin on ehdotettu seuraavaa:

  • Yli 20 µm kuitujen laskemisen sijasta lasketaan kaikki yli 9 µm pitkät ja yli 3 µm paksuudeltaan olevat kuidut
  • Alle 30 m2:n tilasta on otettava vähintään kolme rinnakkaista näytettä. Mikäli tilan pinta-ala on >30 m2, rinnakkaisia näytteitä on otettava enemmän (ISO 2014)
  • Viitearvo määritetään uudestaan kerätyn aineiston perusteella.
  • Kuitujen laskentasäännöt perustuisivat WHO:n laskentasääntöihin (ISO 2002)
  • Vaihtoehtoisesti analyysi voidaan suorittaa imuroimalla pölyä suodatinkapselille ja tutkimalla suodatin elektronimikroskooppisesti, mikäli saavutetaan geeliteippimenetelmää vastaava havaitsemisraja.

Mielestäni uudistus olisi erittäin tervetullut. Erityisesti laboratorioiden laadunvarmistuksen kannalta laskentaperusteiden yhdenmukaistaminen on välttämätöntä. Toivoisin kuitenkin, että jokin taho, esimerkiksi Työterveyslaitos yhdessä meidän muiden analyysiä suorittavien laboratorioiden kanssa, määrittelisi laskentaperusteet palvelemaan juuri tätä analyysiä vielä tarkemmin, sillä kokemukseni mukaan WHO:n laskentasäännöt sellaisenaan jättävät tämän analyysin suhteen vielä joitakin kysymysmerkkejä.

Myös rinnakkaisten näytteiden ottaminen on suotavaa. Menetelmän havaitsemisraja (0,1 k/cm2) on hyvin lähellä toimenpiderajaa (0,2 k/cm2) ja analyysin luonteen vuoksi tuloksen lähestyessä havaitsemisrajaa analyysin määritysepävarmuus kasvaa jyrkästi. Rinnakkaisilla näytteillä voitaisiin tätä epävarmuutta vähentää.

Näytteenottoon kaivattaisiin yksityiskohtaista ohjeistusta. Tuomi ym. 2020 mainitsee, että näyte on otettava hengityskorkeudelta. Onko käytännössä mahdollista ottaa laskeumanäyte hengityskorkeudelta? Miten rinnakkaisnäytteiden näytteenotto tapahtuu käytännössä? Voi olla, että ohjeet löytyvät jostain standardipinosta, ja jos joku teistä lukijoista tietää mistä ne löytyvät, arvostaisin kovasti, jos kertoisitte minullekin. Tähän saattaisi auttaa laboratorioiden sekä sisäilmatutkijoiden välinen organisoitu kehitystyö.

Summa summarum

Suunta on oikea. Toivon Asumisterveysasetuksen pikaista päivittämistä sekä kuitututkimuksien yhtenäistämistä. Tällä voidaan merkittävästi vähentää analyysiin sekä näytteenottoon liittyvää epävarmuutta ja muutos palvelisi sekä sisäilmaoireista kärsiviä, sisäilmatutkijoita sekä analyysiä suorittavia laboratorioita. Tämän lisäksi näkisin mielelläni enemmän organisoitua laboratorioiden välistä, sekä laboratorioiden ja sisäilmatutkijoiden välistä, yhteistyötä kuituongelmiin liittyvien tutkimusten kehittämiseksi.

Petri Aho

Tutkija, perustaja

Mikronia Oy

Lähteet:

ISO (International Standards Organisation), 2002. Ambient Air—Determination of Numerical Concentration of inorganic Fibrous Particles—SCANNING Electron Microscopy; ISO Standard 14966; International Standards Organisation: Geneva, Switzerland, 2002.

ISO (International Standards Organisation), 2014. Indoor Air—Determination of Settled Fibrous Dust on Surfaces by SEM (Scanning Electron Microscopy) (Direct Method); ISO Standard 16000-27; International Standards Organisation: Geneva, Switzerland, 2014

Kovanen K, Heimonen I, Laamanen J, Riala R, Harju R, Tuovila H, Kämppi R, Säntti J, Tuomi T, Salo SP, Vuotilainen R, Tossavainen A. 2006. Ilmanvaihtolaitteiden hiukkaspäästöt: Altistuminen, mittaaminen ja tuotetestaus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita – Meddelanden – Research Notes, No. 2360

Tuomi T., Wallenius K., Mahiout S., Rautiala S., Lappalainen S., 2020: Teolliset mineraalikuidut toimistotyyppisissä
työtiloissa: Esiintyminen, altistumisen arviointi, terveysvaikutukset ja päästöjen hallinta, Työterveyslaitoksen julkaisu